PIA kannanotto: Miksi Suomi vie – myös puolustustarvikkeita

Tue, 06/16/2020 - 17:00
Puolustustarvikkeiden vientien arvo vuonna 2019 oli 113 miljoonaa euroa. Laskua edellisestä vuodesta oli noin 12 %.

Keskeisin vientikohde oli edelleen Eurooppa, jonne kohdistui yli 75 % toteutuneista vienneistä. Merkittävimmät vientikohteet yksittäisten maiden osalta olivat Puola, Sveitsi, Arabiemiirikunnat ja Ruotsi. Merkittävimmät viennit koostuivat ajoneuvojen komponenteista, partioveneistä ja suojamateriaalista.

Puolustusministeriön laatima vuosiraportti on luettavana tästä linkistä https://www.defmin.fi/files/4923/PLM_raportti_puolustustarvikkeiden_viennista_2019.pdf

Seuraavassa kannanotossa selvennämme puolustustarvikkeiden vientien merkitystä.

Puolustuskyvyllä turvataan Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus. Puolustuskyky muodostuu puolustusjärjestelmän sotilaallisista suorituskyvyistä sekä kansallisesta viranomaisyhteistyöstä ja kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä.[1] Sotilaalliset suorituskyvyt on kokonaisuus, jonka keskeisiä osia ovat koulutetut joukot, toimiva ja ajantasainen materiaali sekä johtamisjärjestelmät. 

Puolustuskykymme ylläpito ja kehittäminen rakentuvat kilpailukykyisen ja vakaan kansantalouden varaan.

Puolustusjärjestelmämme on teknistynyt tärkeimpien sotilaallisten suorituskykyjen osalta. Tämä edellyttää muun yhteiskunnan tuottamien tuotteiden ja palveluiden saatavuutta kaikissa turvallisuustilanteissa. Sotilaallinen huoltovarmuus edellyttää Suomessa toimivaa puolustusteollisuutta ja sen osaamista. Suomen harjoittama puolustustarvikkeiden vientilupapolitiikka on siten osa Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden sekä kokonaisturvallisuuden varmistamista ja (puolustus)teollisuuspolitiikkaa. Riittävä omavaraisuus puolustustarvikkeiden tuotannossa ja elinkaaren tuessa mahdollistaa poliittisen liikkumavaran ja mahdollisimman itsenäisen päätöksenteon.

Kansainvälinen yhteistyö on edellytys suorituskykyjen kehittämiselle. Suomi on useassa eri yhteydessä linjannut kansainvälisen puolustusyhteistyön tärkeyttä puolustuskyvyn ja puolustusvoimien materiaalisen suorituskyvyn kehittämisessä. Yhteistyö on tiivistynyt ja jatkaa tiivistymistään. Vuoden 2017 selonteon mukaisesti Suomi vahvistaa aktiivisesti ja laaja-alaisesti kansainvälistä puolustusyhteistyötään ja muuta verkostoitumistaan sekä kehittää valmiuksia kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen.

 

Valtionhallinnon puolustusteollisuudelle asettamia strategisia odotuksia[2]

1) Suomalainen puolustusteollisuus on tärkeä osa Suomen puolustuskykyä

Suomessa toimiva puolustus- ja turvallisuusteollisuus on integroitu osa puolustuskykyämme, kokonaisturvallisuutta ja sotilaallista huoltovarmuutta. Kotimaisen alan teollisuuden kyky valmistaa, integroida, ylläpitää, kehittää edel­leen, huoltaa, korjata ja poistaa käytöstä keskeistä materiaalia on tärkeä osa Suomen puolustuskykyä.

Puolustusjärjestelmän kannalta on tärkeää mahdollistaa ja turvata avun vastaanottamisen edellytykset kaikissa turvallisuustilanteissa. Teknisten järjestelmien vastaanotto- ja integraatiokyky on Suomessa toimivan teollisuuden osaamisen varassa.

Suomen kotimarkkinat puolustus- ja turvallisuusalalla ovat erittäin pienet. Jotta kotimaassa toimiva teollisuus kykenee suoriutumaan sille annetusta tehtävästä, tulee sen olla kilpailukykyinen ja kansainvälisesti verkottunut.

 

2) Vienti mahdollistaa yritysten ja osaamisen kehittämisen sekä ylläpidon

Vientiä harjoittava puolustusteollisuus on sotilaallisen huoltovarmuuden ja keskinäisriippuvuuden kannalta välttämättömyys. Ilman vientitoimintaa moni huoltovarmuuskriittinen yritys olisi jäänyt syntymättä tai lopettanut toimintansa.

 

Teollisuuden on kyettävä ylläpitämään ja edelleen kehittämään osaamistaan ja varmistamaan osaavan henkilökunnan pysyvyys. Tämä on mahdollista vain varmistamalla yritysten vientitoiminta.  Verkottuneessa maailmassa korostuu yrityksissä tarvittavan osaamisen kehittäminen ja säilyttäminen, ns. osaamisen huoltovarmuus. Siten T&K -toiminnan mahdollistuminen vientitoiminnan kautta on jopa yksittäisten vientihankkeiden työllisyysvaikutuksia olennaisempaa.

 

3) Puolustusjärjestelmiin liittyvä kansainvälinen yhteistyö säästää Suomen puolustusvoimien resursseja ja tuottaa keskinäisriippuvuutta

Sotilaallisia suorituskykyjä kehitetään globaaleissa verkostoissa. Suomi on kansainvälisessä yhteistyössä sitä merkittävämpi toimija, mitä vahvemmin kumppanimme voivat luottaa suomalaisiin toimijoihin, niiden yhteistyöhön sekä Suomen poliittisiin linjauksiin. Suomella on oltava myös teknologista osaamista tarjottavaksi kansainvälisille kumppaneilleen.

Kansainväliset yhteistyöhankkeet ja puolustustarvikkeiden vienti laajentavat eri tuotteiden ja järjestelmien asiakaskuntaa ja säästävät siten suomalaisen asiakkaan määrärahoja. Teollisuuden kehityskustannukset voidaan jakaa useamman käyttäjän kesken, koska teollisuus kykenee monistamaan kansainvälisille markkinoille kehitettyjä ratkaisuja ja toiminnallisuuksia kotimarkkinoille.

Puolustustarvikkeiden myynnillä ja hankinnoilla tehdään laajasti myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja luodaan keskinäisriippuvuuksia. Myös Suomi tarvitsee puolustustarvikkeita poikkeusoloissa ja puolustusvoimien on kyettävä huolehtimaan siitä, että se saa tarvitsemansa koti- ja ulkomailta kaikissa turvallisuustilanteissa. Suomen huoltovarmuus on sitä vahvempi, mitä enemmän teollisuuden kansainväliset verkostot tukeutuvat suoraan tai epäsuorasti Suomessa sijaitseviin puolustusteollisiin toimijoihin ja niiden osaamiseen.

 

4) Vienti tukee poikkeusoloissa tarvittavaa tuotantokapasiteettia ja osaamista

Poikkeusoloissa ja niihin varauduttaessa on tarve nostaa yritysten tuotantokapasiteettia. Vientiin rakennetun kapasiteetin ohjaaminen kotimaahan on huomattavasti helpompaa kuin uuden kapasiteetin rakentaminen poikkeusoloissa.

 

 

Puolustusmarkkinoiden lainalaisuuksia

Puolustusmateriaalimarkkinoita säätelee politiikka                                                         

Kansallisvaltiolla on suvereeni oikeus ja velvollisuus oman maansa puolustukseen. Suurin osa maailman maista on päättänyt puolustaa itseään aseellisesti ja siten hankkii ja tuottaa puolustustarvikkeita.

Puolustusmateriaalimarkkinat ovat poliittiset ja protektionistiset. Euroopan Unionin pyrkimyksistä huolimatta puolustusmateriaalin sisämarkkinat eivät Euroopassa toteudu. Ne maat, joilla on vahva oma teollisuus, ostavat lähtökohtaisesti kotimaasta.

Vientimarkkinoita on siten haettava globaalisti. Tällä hetkellä erityisesti Lähi-Idän ja Aasian maat investoivat puolustukseensa. Puolustusmateriaalimarkkinoiden pääpaino siirtyy sinne.

Yksi esimerkki puolustusmarkkinoiden poliittisuudesta on maiden haluttomuus viedä puolustusmateriaalia maihin, joiden kanssa niillä on tiivistäkin puolustuspoliittista yhteistyötä ja/tai joista ne kuitenkin tuovat puolustusmateriaalia.

 

Puolustusmateriaalin toimittajalta odotetaan luotettavuutta

Puolustusmateriaalin elinkaari on usein pitkä, jopa vuosikymmeniä. Asiakkaat hakevat luotettavia toimittajia, jotka kykenevät tukemaan niitä koko elinkaaren ajan eri turvallisuustilanteissa. Suomi toimii asiakkaana samalla tavalla. Siten on tärkeää, että Suomen vientivalvontapolitiikka on kansainvälisten sopimusten mukaista sekä pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. 

Yritysten tulee täyttää sopimusvelvoitteensa kokonaisuudessaan. Yritysten toiminta tulee mahdottomaksi, jos ne eivät esimerkiksi saa lupaa toimittaa varaosia, huoltoa tai järjestelmäpäivityksiä jo toimittamiinsa tuotteisiin.

Suomalainen puolustusteollisuus on usein osajärjestelmä- ja/tai komponenttitoimittaja. Yritykset toimivat kansainvälisissä verkostoissa, joissa jokainen verkoston solmu on tärkeä ja välttämätön koko verkoston toimivuudelle. Verkostoon on siten ikään kuin sisäänrakennettu toimitus- ja huoltovarmuusajattelu. Yritysverkostojen merkitys korostuu entisestään mm. EU:n tutkimus- ja suorituskykyohjelmien myötä.  

 

Omistajuus ja verkostot ovat globaaleja

Puolustusteollisuus toimii globaalisti ja monella suomalaisella yrityksellä on ulkomainen (osa)omistaja.

Yritysten toimiminen kansainvälisissä arvoverkostoissa vaarantuu, jos Suomen katsotaan noudattavan muita maita tiukempaa vientivalvontapolitiikkaa. Se toisi suomalaiselle teollisuudelle vakavan uskottavuusongelman. Myös ulkomainen (osa)omistaja tarkastelee Suomen toiminnan mielekkyyttä vientilupapolitiikan kannalta. Jos omistajan kotimaa myöntäisi vientiluvan tuotteelle, mutta Suomi ei tätä tee, on vaarana tuotannon ja osaamisen siirtäminen omistajamaahan.

 

Puolustusteollisuus työllistää ja tuo verotuloja                                    

Suomessa toimivan puolustus-, ilmailu-, avaruus- ja turvallisuusteollisuuden vuosittainen liikevaihto on noin 1,5 mrd euroa, josta viennin suuruus on merkittävä, noin 40 – 60 %. Suurin osa yrityksistä on yksityisessä omistuksessa olevia PK -yrityksiä. Alalla on Suomessa noin 9 500 työntekijää ja se työllistää joko suoraan tai välillisesti noin 20 000 henkilöä. Paikallisia keskittymiä ovat Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Oulu. Suomalaisen puolustusteollisuuden verojalanjälki on huomattava, noin kolmannes riippuen mm. vientikauppojen volyymistä.

Puolustusteollisuuden tärkeys Suomen puolustuskyvylle näkyy myös yritysten varautumistoimissa. Yrityksillä on valmiussuunnitelmat ja ne harjoittelevat poikkeusoloihin varautumista yhdessä puolustusvoimien ja muiden viranomaisten kanssa. Yritysten avainhenkilöt on vapautettu puolustusvoimien poikkeusolojen tehtävistä, sillä poikkeusoloissa heidän työtään tarvitaan ko. sotilaallista huoltovarmuutta tuottavissa yrityksissä. 

[1]  Valtioneuvoston puolustusselonteko 2017 s. 13, VNK julkaisuja 5/2017

[2] Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2018

Puolustusselonteko 2017

Marinin hallitusohjelma 2019

 

Puolustusteollisuus toimii vastuullisesti

 

Positiopaperi_lainsäädäntö